Edellisen postauksen kommenteissa pyydettiin kertomaan, millaisia kokemuksia löytyy kiusaamisesta. Tässä koko tarina...
En osaa sanoa alkoiko kiusaaminen jo esikoulussa, mutta muistan olleeni osan ajasta yksin pihalla leikkimässä. Voi olla että vain kuvittelen sen kiusaamiseksi. Ala-asteen pari ensimmäistä luokkaa olivat mukavaa aikaa, mutta 3. luokan syyslukukauden aluksi luokkia yhdisteltiin & oltiin aivan uudessa porukassa. Kiusaaminen alkoi tämän jälkeen, varsinkin erään jätkän osalta. Olin hänen mukaan demoni (pituuden takia?) yms. Olin myös yksin suurimman osan ajasta luokasta. Mieleeni on varsinkin jäänyt varsinkin eräs jätkä, joka tuntui olevan pääkiusaaja. Hänen motiivi ei ole tiedossa. Oli välitunti, ja olin yksin pihalla. Kiusaamista kesti ala-asteen loppuun, vaikka opettaja yritti saada sen loppumaan. Hatunnostot hänelle.
Siirryttiin yläasteelle, uusi alku puhtaalta pöydältä. Luokka oli melkein kokonaan uusia kasvoja täynnä. Muutama tuttu oli mukana ala-asteelta. 7. & 8. luokka menivät oikeastaan hyvin, mutta 9. lk kevätlukukaudella alettiin taas kiusaamaan. Tällä kertaa oli mukava henkisen kiusaamisen lisäksi myös fyysistä, painiotteluja kesken koulupäivän. Haukuttiin myös, esimerkiksi vammaiseksi. Tähän aikaan heräsi ajatus itsetuhoisuudesta, mutta onneksi jäi vain ajatuksen tasolle. Tällöin en jaksanut erityisesti tehdä mitään kiusaamisen lopettamiseen, asenteeni oli lähinnä; "Taas koulukiusattuna, no ei voi mitään". En nykypäivänä edes ymmärrä kuinka näin pystyi edes ajattelemaan. Kiusaaminen loppui siihen kun yksi kiusaajista kertoi asiasta opettajalle & pyydettiin anteeksi koko luokan edessä. Liikutuin kyllä.
Ammatikoulun aikaisista ajoista en ainakaan vielä julkisesti sano mitään, koska asiasta en todellakaan ole aivan varma. Kuitenkin tämä liittyy erääseen opettajaan siellä, ei ollenkaan opiskeluryhmään siellä!
Uusia aiheita saa vieläkin ehdottaa kommenteilla, kaikki ehdotukset otetaan vastaan!
